Virtuaalitodellisuus jalkautuu hiljalleen tuotantoihin, projekteihin, taiteeseen ja kuluttajien koteihin

Tiedämme, mikä on katsojan rooli elokuvassa ja mikä pelaajan rooli peleissä, mutta virtuaalitodellisuuden tarinankerronta on edelleen niin uutta, että se hakee vielä muotoaan.

– Virtuaalitodellisuus on lähellä teleporttaamista. Sillä pystyy kuljettamaan katsojaa eri paikkoihin, tuottaja ja VR-ohjaaja Jarkko Jortikka Rakka Oy:ltä kertoo.

Kaikki muu maailma sulkeutuu virtuaalitodellisuudessa. Elokuvan aikana voi tulla häiriötekijöitä, mutta VR-lasit päässä ja kuulokkeet korvilla katsoja on täydellisesti läsnä virtuaalitodellisuudessa. Katsoja voi joko vain seurata tai olla osa tarinaa.

– Katsojaa ei voida täysin hallita, mutta sitä voidaan ohjata valoilla ja äänillä haluttuun suuntaan. Tarinaa ei myöskään kerrota suoraan, vaan tarina luodaan tilalla. Siksi tarinantekijän täytyy tarkkaan miettiä, mitä haluaa viestittää, Jortikka sanoo.

Virtuaalitodellisuuden keinoin pystytään myös luomaan tarinaa empatian kautta. Jortikka kertoo, että VR luo ihmiselle ihan oikeita muistoja.

– On asioita, joita ei voi tietää, jos ei ole itse kokenut. Siksi on hyvä miettiä, miten virtuaalitodellisuuden keinoin voidaan antaa katsojalle kokemus esimerkiksi rasismista tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä uhrin asemassa, Jortikka kuvailee.

Myös Yle hakee virtuaalitodellisuudesta formaattia. Pioneerina toimi Hullujen hautausmaa –draamadokumentti, jonka on ohjannut Tomi Paijo RagingRam Oy:sta. Noin vartin mittainen draamadokumentti julkaistiin pyhäinmiesten päivän alla Youtubeen.

Tomi Paijo tiimeineen inspiroitui Pitkäniemen hautausmaan ja mielisairaalan ympäristöstä. He halusivat viedä katsojan tällaiseen maailmaan, jossa ”mielisairautta” hoidettiin mielenkiintoisin konstein.

Elokuva on kuvattu 360-videona. Elokuvaa käsikirjoitettiin kuin elokuvaa, mutta heidän täytyi huomioida katsojan rooli.

– Se erotti tämän tavallisesta elokuvan kässäristä. Katsoja täytyi määrittää. Päätimme laittaa katsojan yhdeksi potilaaksi. Hän on pyörätuolissa ja häntä kuljetetaan hoidosta hoitoon.

360 asteinen virtuaalitodellisuus oli otettava huomioon esimerkiksi äänisuunnittelussa ja kuvauksissa. Elokuva kuvattiin kahdella kameralla joka suuntaan.

– Virtuaalitodellisuudessa ääni on vielä tärkeämpää kuin normaalissa elokuvamaailmassa. Äänimaisema seuraa katsojan pään liikkeitä. Se lisää immersiivisyyttä, eli katsoja on tilanteen sisällä.

Vaikka isot yhtiöt saattavat kehitellä virtuaaliteknologiaa siellä täällä, kuluttajien perustarpeistoon VR-lasit eivät vielä kuulu. Markkinoille tuli vuonna 2016 muutamia kuluttajatuotteita, mutta nyt kasvu on hiljentynyt.

Onko virtuaalitodellisuus siis jo kuolemassa?

– Ei, mutta hypen jälkeen on toki hiljaisempaa, mikä on tyypillistä. Silti virtuaalitodellisuutta lisääviä laitteita kehitellään koko ajan hiljalleen, vaikkakin se voi olla hidasta, vastaa Santeri Suominen, Finnish Virtual Reality Association -yhdistyksestä.

VR-laitteiden hinnat ovat halventuneet huimasti, laatu on parantunut paljon ja niistä on tullut helpommin käytettäviä. Vielä 1989 vuonna alkeellinen VR-laite maksoi 250 000 euroa.

– Ne olivat aika kökköjä laitteita tuolloin, vaikka siihen aikaan olivatkin korkealaatuisia. Mutta kohta meillä on laite, joka ei tarvitse mitään ulkoista laitetta toimiakseen, ja se maksaa 400 dollaria, Suominen arvelee.

Saa kuitenkin nähdä, tuleeko uusistakaan laitteista kuluttajateknologiaa, Suominen pohtii.

Santeri Suominen, Tomi Paijo ja Jarkko Jortikka olivat puhumassa Virtuaalitodellisuus tulevaisuuden toimintaympäristönä –seminaarissa Turun ammattikorkeakoulussa 5.12.2018. Lisäksi seminaarissa oli puhumassa digitaiteilijat Maria Oiva ja Aku Meriläinen Riihimäen teatterista sekä taiteilija Jyrki Pylväs.

Seminaari on osa ESR-rahoitteista Virtuaalinen elämyslääke –hanketta, missä Turun AMK on mukana.

Teksti ja kuva: Anniina Virtanen