Vahvasti monialaista ja työelämälähtöistä koulutusta
Oulun ammattikorkeakoulu vastaa kentältä tulevaan haasteeseen: se kouluttaa hyvinvoinnin ammattilaisia, joilla on sekä sote-alan että digipuolen vahvaa osaamista.
Oulun ammattikorkeakoulussa (Oamk) käynnistyi tänä syksynä (2020) uusi Master-tutkintokoulutus ”Hyvinvointia edistävien digipalveluiden asiantuntija”. Monialaisen koulutuksen toteuttavat Sosiaali- ja terveysalan yksikkö sekä Informaatioteknologian yksikön Tietotekniikan koulutusosasto.
Koulutus vastaa sote-alan nopeaan digitalisoitumiseen, mihin puolestaan vaikuttavat muun muassa muuttuva väestörakenne ja työn murros. Palvelujärjestelmät ja toimenkuvat elävät digitalisaation ja terveysteknologian kehittyessä. Tarvitaan ammattilaisia, joilla on sekä sote-alan että tietotekniikan osaamista.
”Sote-palveluiden digitalisaation avulla mahdollistetaan tiedolla johtaminen, palvelujen tarkoituksenmukainen järjestäminen ja sujuva tiedonkulku”, sanoo sosiaali- ja terveysalan tutkintovastaava, yliopettaja Kirsi Koivunen.
”Digitalisaatio edellyttää soten ja tekniikan ammattilaisilta uusia käytännön taitoja ja osaamista, kuten uusien informaatioteknologian alan sovellusten ja ratkaisuiden käyttöönottoa sekä digitalisaation jalkauttamista organisaatioihin. Tähän tarpeeseen pyrimme kouluttamaan uusia osaajia, jatkaa tietotekniikan tutkintovastaava”, lehtori Susanna Kujanpää.
Tutkinnon suorittaneiden ammattinimikkeitä voivat olla esimerkiksi sote-tietojärjestelmäasiantuntija, sovelluskoordinaattori, erityisasiantuntija, tuotevastaava, asiantuntijasairaanhoitaja, projektikoordinaattori ja terveysalan asiantuntija.
Sote-ammattilaisia ja insinöörejä
Tuoreen tutkinto-ohjelman opetuksesta vastaa monialainen opettajatiimi.
”Yhteisillä opintojaksoilla on opettajia molemmista yksiköistä, ja he tekevät yhteistyötä opetuksessaan. Opintojaksot on myös suunniteltu yhdessä”, Kujanpää esittelee.
Hoitotyön yliopettaja Anna-Mari Tuomikoski on yksi koulutusohjelman opettajista. Hän kertoo, että hakijoita koulutukseen oli runsaasti, erityisesti sote-puolelta. Mukana on kaikkiaan 32 opiskelijaa, joista 7 insinööritaustaista. Sote-puolelta on sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, kätilöitä, sosionomeja, toimintaterapeutteja sekä bioanalyytikko, suuhygienisti, röntgenhoitaja ja fysioterapeutti.
”Osa jo työskentelee sosiaali- ja terveysalan digitalisaatiota edistävissä yksiköissä tai hankkeissa”, huomauttaa Tuomikoski.
”Tekniikan puolen opiskelijoilla on kokemusta terveysteknologian laitteiden ja softien kehittämisestä”, kertoo lehtori Lasse Haverinen, joka tuo tutkinto-ohjelman opettajatiimiin informaatioteknologian erityisasiantuntijuutta.
Soten ja tekniikan opiskelijaryhmillä on yhteisiä opintojaksoja. Tavoitteena on, että he oppivat työskentelemään yhdessä jo opintojen aikana sekä ymmärtämään toinen toistensa näkökulmia ja lähtökohtia.
Taustalla tarve
Työelämän edustajia on ollut mukana suunnittelemassa koulutusta ja erityisesti määrittämässä, mitä opintokokonaisuuksia koulutukseen tulisi sisällyttää.
Miten koulutuksen aikana tehdään yhteistyötä työelämän kanssa?
”Se riippuu kunkin opintojakson opettajasta. Olen kuullut, että esimerkiksi käytettävyystutkimuksen yhtenä aiheena olisi ollut sote-alan sovellus. Opiskelijoita kehotetaan hakemaan harjoitustyöaiheita omasta työstään ainakin siinä opintojaksolla, jota itse opetan”, vastaa Haverinen.
Kuten yamk-tasoisessa koulutuksessa yleensä, myös tässä opinnäytetyöt pyritään suuntaamaan niin, että ne vastaavat työelämän tarpeisiin. Opiskelijat osallistuvat joko työelämäyhteistyössä toteutettaviin Oamkin hankkeisiin tai tekevät opinnäytetyön omalle työpaikalleen.
”Yamk-opiskelijathan ovat työelämän asiantuntijoita, joten yhteistyötä tulee jo sitäkin kautta”, Koivunen huomauttaa.
Mahdollisuudet
Tutkintoa opiskelevat tulevat eri puolilta maata. Tuomikoski uskoo, että jo opiskeluaikana luodaan toimivia monialaisia verkostoja.
”Voimme kehittää ja innovoida monialaista yhteistyötä myös koulutusorganisaatiomme sisällä”, hän lisää.
Koivusen mukaan sekä opettajien että opiskelijoiden monialaisen yhteistyön tuloksena saattaa syntyä uusia innovaatioita niin pedagogisesti kuin tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä.
”Myös sellaisia kehitysideoita, jota tuovat työpaikkoja seutukunnallemme”, Kujanpää lisää.
Tutkinto-ohjelman nimeen viitaten, missä mielessä koulutetuista tulee huippuosaajia?
”Huippuosaaja-sana viittaa minusta kapeaan erikoisalaosaamiseen. Siihen ei näin laajalla koulutusohjelmalla ole mahdollista pyrkiä. Näkemykseni on, että ennemminkin tarkoituksena on antaa tekniikan taustalta tuleville opiskelijoille kosketuspintaa sote-puoleen ja sotelaisille kosketuspintaa tekniikasta”, Haverinen sanoo.
Hän jatkaa, että huippuosaaminen vaatisi erittäin kapean erikoisalan valinnan ja keskittymisen siihen.
”Yleensä koulutuksella annetaan pikemminkin alkusysäys tai mahdollisuus aloittaa kehittyminen huippuosaajaksi.”
Oamk on antanut opiskelijoille arvolupauksen: Koulutuksessa perehdytään digitaalisiin keinoihin ja toimintamalleihin sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisen edistämiseksi. Valmistuttuasi osaat uudistaa sosiaali- ja terveysalan toimintamalleja digitalisaation keinoin sekä jalkauttaa digitaalisia ratkaisuja käytäntöön.
Haasteet
Monialaisuuteen liittyy mahdollisuuksien ohella haasteita, jotka kilpistyvät suuriin eroihin opiskelijoiden taustatiedoissa ja toimintatavoissa.
Opintojaksot ovat vain 5 opintopistettä, ja monialaisilla kursseilla on paljon opetettavaa ryhmälle, joka koostuu pohjatiedoiltaan hyvin erilaisista opiskelijoista.
–”Tämä on haaste muun muassa opetusmateriaalien sopivuudelle. Opintojen rytmityksessäkin on eroja, sillä tekniikan opiskelijoilla Master-tutkinto on 60 opintopisteen laajuinen ja valmistumisen tavoiteaika yksi vuosi, kun taas sote-puolella tutkinnon laajuus on 90 opistopistettä ja valmistumisaika puolitoista vuotta.”
Haverinen lisää, että perinteinen haaste työssäkäyvillä aikuisilla on ajankäyttö, etenkin kun opintosuunnitelman mukainen työmäärä on suuri.
”Tämä on ensimmäinen toteutus, ja näitä asioita tulee kehittää seuraavassa toteutuksessa”, toteaa Tuomikoski.
Miten keskenään eri tyyppiset alat – sote ja informaatioteknologia – saadaan puhumaan samaa kieltä?
”Se, että opiskellaan yhdessä ja jaetaan kokemuksia monialaisesti, lisää ymmärrystä toista ammattikuntaa ja sen toimintaa kohtaan. Samalla opitaan toisen alan sanastoa ja käsitteitä. Myös ymmärrys toimintaympäristöstä, esimerkiksi sairaalan toiminnasta, laajenee. Organisaatiokulttuurit saattavat poiketa sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden sisälläkin”, vastaa Tuomikoski.
Kujanpää korostaa, että yhdessä opiskeleminen sekä tutustuminen puolin ja toisin ovat yhteisen kielen löytämisessä tärkeitä työkaluja.
”Tämä on pitkäjänteisen ja kärsivällisen yhteistyön tulosta. Välillä tarvitaan kummankin puolin rautalangasta vääntämistä, että ymmärretään toista osapuolta”, Tuomikoski lisää.
Artikkelikokonaisuus on syntynyt Virtuaalinen elämyslääke – luovaa osaamista sote-alalle -hankkeen (2018–2020) asiantuntijahaastattelujen pohjalta.
Tekstit: Satu Koho
Kuva: Oamk