Todellisuusjatkumot kaipaavat selkiyttämistä

360 VR elokuva on teknisesti mullistava toteutustapa, jonka vaikutusta kerrontaan ei vielä täysin pystytä ennustamaan, ja jo nyt on 360 VR elokuvassa alettu siirtyä immersioelämyksistä elokuvallisempaan tarinankerrontaan, jossa pyrkimyksenä on palauttaa tarinan kuljetuksen päätöksenteon valta kokijalta takaisin elokuvan tekijöille.

Eri todellisuuden tasoja on tarpeen analysoida ja tutkia, sillä käsitteet alalla ovat moninaisia, todellisuuden tasot monimutkaisia ja sanasto ristiriitaisessa kehitysvaiheessa. Sami Junkkari Bitfactor Oy:stä Oulusta on laatinut Wikipediaan suomennokset Schnabelin ja Milgramin todellisuusjatkumoista.

Wikipediassa virtuaalitodellisuuden käsitteitä on pohdittu laajasti:

Lisätty todellisuus (engl. augmented reality, lyh. AR) viittaa näkymään, johon on lisätty tietokonegrafiikalla tuotettuja elementtejä ja jota käyttäjä tarkastelee läpikatseltavien (see-through) näyttöjen kautta. Se on siis järjestelmä, jossa keinotekoista, tietokoneella tuotettua tietoa (kuva, ääni, video, teksti, GPS-informaatio) on lisätty näkymään todellisesta ympäristöstä.

Immersio on videopeliaiheisessa keskustelussa käytetty metaforinen ilmaisu virtuaalitodellisuuteen ”uppoamisesta” (engl. to immerse). Se viittaa pelaajan kokemukseen syventyä pelaamiseen niin, että hänen keskittymisensä on kokonaan pelissä eikä hän tiedosta pelin ulkopuolista maailmaa. Peli voidaan myös kokea immersiivisenä, vaikka siihen ei liittyisi virtuaalitodellisuutta tai sellaiseen kuulumista (esimerkiksi Tetris). Immersio käsitetään usein positiiviseksi kokemukseksi pelistä tai virtuaalitodellisuudesta riippumatta. Se voidaan kuitenkin nähdä myös negatiivisina tunteina, kuten jännityksenä ja ahdistuneisuutena.

Virtuaalitodellisuus eli tekotodellisuus (keinotodellisuus, lumetodellisuus, engl. virtual reality, lyh. VR) on tietokonesimulaation tuottamien aistimusten avulla luotu keinotekoinen ympäristö. Virtuaalitodellisuus voi joko pyrkiä simuloimaan jotakin todellista ympäristöä tai se voi luoda täysin kuvitteellisen ympäristön. Useimmat virtuaalitodellisuuden ympäristöt perustuvat lähes kokonaan visuaaliseen vaikutelmaan, joka luodaan joko tietokoneen näytölle, laajakankaalle tai erityiselle stereoskooppiselle katselulaitteelle. Joissakin simulointiympäristöissä käytetään lisäksi muita aistiärsykkeitä, kuten simuloitua äänimaailmaa tai tuntoaistiin perustuvia liikeärsykkeitä.

Laajennettu todellisuus (engl. mixed reality, lyh. MR) on reaalisen ja virtuaalisen todellisuuden yhdistäminen uudeksi ympäristöksi ja visualisoinniksi, jossa fyysiset ja digitaaliset objektit ovat olemassa samanaikaisesti ja kommunikoivat keskenään reaaliajassa. Laajennettu todellisuus ei sijaitse vain virtuaalisessa todellisuudessa tai aidossa todellisuudessa vaan on näiden todellisuuksien immersiivinen hybridi.

Todellisuusjatkumo Extended reality (XR) sen sijaan kattaa kaikki todellisuuden ja virtuaalisuuden yhdistelmät ja alalajit.

Maailman elokuvakoulujen keskusjärjestö CILECT kokoontuu vuosittaiseen kongressiinsa tällä kertaa Moskovaan 7.-11.10.2019. Kongressin otsikkona on Dramaturgia ja media – interaktion haasteet ja tulevaisuudennäkymät, erityisenä painopisteenä VR, AR, MR, XR, volumetria, fotogrammetria, hologrammit, 360 kerronta, pelien ja elokuvien synteesit, immersio, projisoinnit, monilaitteisuus, epälineaarinen VR-kerronta, haptinen teknologia VR-kerronnassa, narratiivinen VR-kerronta, interaktiivinen VR-kerronta sekä jännityksen ja yllätyksellisyyden dramaturgia VR-kerronnassa.

Teksti: Pentti Halonen, lehtori, Turun AMK