Oulun seminaarissa porauduttiin Virtun ytimeen

Oulun Virtu-seminaarissa haarukoitiin, miten luova ala voisi muuttaa sote-alan käytänteitä. Samalla viriteltiin keskusteluyhteyttä sote-toimijoiden, luovan alan yrittäjien ja taiteilijoiden sekä kouluttajien kesken.

Virtu-hanke keräsi salillisen osallistujia Oulun aloitusseminaariin Oamkin Kontinkankaan kampukselle 16. elokuuta.
Kyseessä ei ollut puhuvien päiden puuduttava neljän tunnin luento, kaikkea muuta. Esitykset olivat elämyksellisiä, yllättäviä, jopa hätkähdyttävän henkilökohtaisia.

Puheenvuoroissa kyseenalaistettiin ja haastettiin mutta myös tarjottiin ratkaisumalleja ja yhteistyöideoita. Oltiin Virtun ytimessä. Hankkeen projektipäällikkö, visuaalisen kulttuurin yliopettaja Juha Suonpää toi terveiset Tampereen AMK:sta. Hän esitteli pidettyjä työpajoja ja aitoihin ympäristöihin toteutettuja pilotteja. Videon kautta tutuksi tuli Jouko Enkelnotko, sairaalasängyn viereen saapuva taiteilija, joka improvisoi laulun potilaan esittämästä aiheesta, syövästä.

Suonpää kertoi myös omasta taideprojektistaan. Valokuvamontaaseissaan hän yhdistelee sisällissodan aikaisia Tampere-kuvia nykypäivän kuviin samoilta paikoilta. Rakennuspuita projektiinsa hän sai Tampereen taisteluihin 18-vuotiaana osallistuneen isoisänsä elämäntarinasta.
Suonpää korosti, että taiteen avulla voidaan käsitellä asioita, joista ei välttämättä kyetä puhumaan. Siinä sen tervehdyttävä voima.

Lääkkeeksi peli

LudoCraftin toimitusjohtaja Tony Manninen pohti, mikä voisi olla pelien rooli virtuaalisten elämyslääkkeiden virrassa. Pelitohtori avasi universaalia aihetta omakohtaisilla, koskettavilla esimerkeillään. Hän muun muassa paljasti selvinneensä itsetuhoisista ajatuksista pelien avulla.

Pelien tervehdyttävästä voimasta on toki tieteellistä näyttöä. Manninen esitteli tuoretta laadullista tutkimusta, joka käsittelee pelaamisen roolia vaikeissa elämäntilanteissa (Iacovides&Mekler). Hengähdystauko, yhteys, tunteiden käsittely, henkilökohtainen muutos ja kasvu sekä elämänlanka ovat pelaamiseen liittyviä positiivisia teemoja. Pelit lääkitsevät muun muassa seuraavilla tavoilla: Pelaaminen katkaisee haitallisten ajatusten kierteen. Positiivinen pelikokemus antaa kehoon ja mieleen virtaa, jolloin se auttaa kohtaamaan arkielämän vaikeudet.

Äärimmäisen hädän hetkellä pelit tarjoavat kontaktin muihin ihmisiin, toisiin pelaajiin ja pelihahmoihin. Pelit auttavat tunteiden ymmärtämisessä, samaistumisessa ja empatiassa. Peleissä raivoa saa purkaa turvallisesti, ilman eettis-moraalisia seurauksia.

Väsyneelle mielelle peli voi olla se ainoa paikka, josta ammentaa elämälle tarkoitusta. ”Keskityin hoitamaan päivittäisiä FarmVille-tehtäviäni. Ajattelin, että pitäähän minun korjata sato pellosta, enkä voi jättää eläimiä ruokkimatta”, Manninen kertoi viitaten synkkiin hetkiinsä.

Pelimaailmaan liittyi myös Olli-Pekka Saarenkylän puheenvuoro. Hän esitteli seminaarilaisille Metropolian Virtu-pilotin ”Uneksimo”. Kyseessä on lisätyn todellisuuden peli HUS:n Uuden lastensairaalan potilaille.

Hoivatyön lauluja

Dokumenttiohjaajat Markku Heikkinen ja Susanna Helke viimeistelevät lauludokumenttia, joka kertoo muun muassa hoivan digitalisoitumisesta.

Työnimellä ”Armotonta menoa” kulkeva elokuva tulee teattereihin ensi vuonna. Laulut on säveltänyt Anna-Mari Kähärä. Oulussa elokuvasta saatiin maistiaisia, kun ohjaaja Heikkinen näytti sen demosta pätkän, kuoroteoksen ”Me olemme kestävyysvaje”. Heikkinen haluaa lähestyä elokuvan kautta polttavia kysymyksiä, kuten: Millaista on hyvä hoiva? Millaisessa ympäristössä me, nyt työikäiset, haluaisimme elää 84-vuotiaina?

”Jokainen kantaa mielenmaisemia, joista voi olla iloa elämän ehtoopuolella. Ehkä niitä voitaisiin loihtia virtuaalisesti”, Heikkinen pohti.
Musiikki on yksi, joskus jopa ainoa, reitti muistojen maisemaan. Toiselle ikkunan menneeseen avaa kuva, toiselle tuttu tuoksu tai kosketus.

Monen aistin tunnekoti

Mitä odotuksia asiakkaalla on virtuaalisesta elämyslääkkeestä? Tätä pohti Anna-Liisa Lämsä (Mielenvireys ry) puheenvuorossaan. Lämsä korosti, että virtuaalikuntoutusta tarvitaan. Esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko voi estää saapumisen tapaamisiin ja palvelujen äärelle.

”Kuntouttavat taide-elämykset pitäisi mahdollistaa, vaikka asiakas ei pääsisikään paikalle. Ne voisivat sisältää myös toiminnallisuutta.”
Lämsä puhui lisäksi virtuaalimatkailusta ja virtuaalisista luontoelämyksistä. Niitä tulisi tarjota heille, joilla ei ole kykyä päästä reaalimaailmassa matkalle tai luonnonhelmaan.

Positiiviset tunnemuistoistot eheyttävät ja vahvistavat, Lämsä muistutti. Tunnekodin voi tuoda tähän hetkeen väreillä, valoilla ja muilla visuaalisilla keinoilla mutta myös äänillä, tuoksuilla ja haptisilla elementeillä.

Lämsä kertoi palvelukeskus Salonkartanon huoneesta, josta on tehty ikäihmisille koivumetsä: linnut laulavat ja lattiaa peittävät pitkospuut. Jotain samaa on OSAOn asitihuoneessa, johon tutustuttiin seminaarin yhteydessä. Opiskelijoiden toteuttamassa tilassa aistikokemuksia säädellään esimerkiksi kuvilla, äänillä ja kosketuspinnoilla. ”Täällä feikkaaminen on sallittu”, esitteli aistiviestiohjaaja Sirpa Tervo.

Alakko nää mua?

Aluesuunnittelija Auli Suorsa Pohjois-Pohjanmaan liitosta vakuutti, että nyt on draivi päällä: “maakunnasta löytyy hienoja konkreettisia esimerkkejä ja mahdollisuuksia sen suhteen, kuinka kulttuuri ja taide otetaan osaksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä.
Ymmärrys kulttuurin hyvinvointivaikutuksista on vahvistunut. Uusia ratkaisuja, yhteistyömuotoja ja asiantuntijaverkostoja haetaan aktiivisesti. Olen iloinen, että Oamk on mukana Virtussa. Sen kautta saamme vietyä osaamisen kehittämistä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sektorille”, Suorsa sanoi.

Loppukeskustelussa kiiteltiin ajatuksia herättävästä seminaarista.
”Lisää tällaista”, toivoi muun muassa liikuntapelistään tutun Content Unionin Marjuska Kaukomies.
”Aletaan toisiamme. Tulisimme mielellämme Virtun yhteistyökumppaniksi”, totesi puolestaan Oulun kaupungin Intiön hoivakodin palvelupäällikkö Toini Kärenlampi.

Teksti ja kuvat:
Journalismin yliopettaja, projektipäällikkö Satu Koho (Oamk)