Pelillisyydestä hyötykäyttöön
Hotelli Lasaretti Oulussa puhkui maaliskuussa innostuneisuutta ja ihmetystä, kun Virtual Reality Nordic 2020 -tapahtuma saattoi yhteen eri alojen ammattilaiset ja yritysjohtajat sekä alan viimeisimmät innovaatiot.
Virtuaalinen elämyslääke – luovaa osaamista sote-alalle -hanke toi työpajoja Oulussa 11. maaliskuuta pidettyyn kansainväliseen Virtual Reality Nordic 2020 -tapahtumaan. Seminaarissa kuultiin innostavia puheenvuoroja ja paneelikeskusteluja sekä tutustuttiin erilaisiin VR-toteutuksiin suunnittelijoiden ohjaamissa työpajoissa.
Pelien ja elämysten kautta pinnalle noussut ala on vähitellen toipunut alkuihmetyksestä. Kuluttajapuolen hitaan kasvun vuoksi vauhtia etsitäänkin nyt teollisuuden ja hyvinvoinnin aloilta sekä käytännön sovelluksista.
Päivän ensimmäisessä VIRTU-työpajassa vieraat tutustuivat kokemukselliseen journalismiin Perspectives-tuotantosarjan kautta.
Helsinkiläisen Teatime Researchin ja Ylen yhdessä toteuttama Perspectives-tuotantosarjaa tähtää sosiaalisen vaikuttamiseen henkilökohtaisen kokemuksen kautta.
Sarjaan kuuluva, runsaasti mediahuomiota vaikuttavuudellaan kerännyt Aleppo-Helsinki -virtuaalikokemus toimii malliesimerkkinä virtuaalitodellisuuden hyödyntämisestä tarinankerronnassa.
Tarinaan uppoutuminen
VR-lasien kautta avautuu näkymä Helsingin Kolmen sepän aukiolle. Ikoninen kaupunkimiljöö on mallinnettu upeaksi 360 asteen virtuaaliympäristöksi, jossa katsoja voi vapaasti katsoa ympärilleen ja kuunnella kaupungin ääniä.
Pian näkökenttään ilmestyy teksti: ”Mitä jos Helsinki olisikin Aleppon kaupunki Syyriassa?”
Näkymä aukiosta pimenee hetkeksi vain palatakseen sodan runtelemana. Tutut kaupat ja rakennukset ovat pommitusten jäljiltä miltei raunioina. Äänimaisemassa kaikuvatkin nyt konepistoolit ja ylitse lentävän hävittäjän jylinä.
Immersio eli tarinaan uppoutuminen on onnistunut viimeistään silloin, kun katsoja alkaa pohtia, mistä suunnasta räjähdykset kuuluvat.
Teatime Researchin perustajajäsen Tommi Teronen kertoo onnistuneen immersion koostuvan läsnäolon ja samaistuttavuuden tunteista:
”Olemme tehneet useita toisintoja tutusta, olemassa olevasta maailmasta. Jos katsojilla on jo jokin kokemus siitä tilasta, he samaistuvat helposti tuttuun paikkaan. Merkittävintä tässä on se, että katsoja menee kokonaan johonkin maailmaan.”
Ulottuvuuksia ikäihmisille
Sosiaali- ja terveysalalla Oulussa työskentelevä Marja Ruha kertoo kokeilleensa työpajassa VR-laseja ensimmäistä kertaa.
Perspectives-tuotantosarjan Paradise VR-kokemus kuljetti hoivatyön ammattilaisen Tyynellämerellä sijaitsevalle Enewetakin atollille, jonka läheisyydessä Yhdysvallat laukaisivat maailman ensimmäisen vetypommin vuonna 1952.
Todentuntuisesta kokemuksesta vaikuttuneena Ruha oivaltaa, että ydinpommin mallintamisen ohella virtuaalitodellisuuteen voisi rakentaa myös ikäihmisiin vetoavia maailmoja.
”Olisi hienoa, jos hoivakodin asukkaat saisivat kokea jotakin samanlaista, kuin mitä minä koin tuossa äsken. Meillä on siellä ikäihmisiä, jotka eivät välttämättä pääse ulkoilemaan ja joilla on vain vähän kosketusta ulkomaailmaan”, Ruha toteaa.
Ruhan mukaan sote-alalla korostetaan mielenvireyden tärkeyttä. Esimerkiksi luontoa ja ulottuvuutta muuhun maailmaan pyritään tuomaan yhä enemmän hoivakotien arkeen. Asiakaslähtöisesti toteutetussa VR-kokemuksessa ikäihmiset pääsisivät turvallisesti samoilemaan vaikkapa luontopolulle tai kotipaikkakunnalleen.
”Tällä tavalla se onnistuisi hienosti”, Ruha visioi.
Kokoustetaan ja koulutetaan virtuaalisesti
Toisessa VIRTU-työpajassa tutustuttiin suomalaisen Glue Collaboration monikäyttäjäratkaisuihin.
Virtuaalitodellisuudessa pidetyissä etäpalavereissa käyttäjät saavat rakentaa mieleisensä neuvotteluhuoneen tai työtilan, johon voidaan ladata erilaisia interaktiivisia elementtejä aina fläppitaulusta rakennuksen 3D-malliin.
Virtuaalineuvottelualustan pääajatuksena ei kuitenkaan ole luova tila, vaan yhteisen, jaetun tilan herättämä luottamus ja läsnäolon tunne.
Animoidut, käyttäjän liikkeitä mukailevat avatar-hahmot kehollistavat virtuaalikokemuksen, ja lopulta toisen avataria silmiin katsottaessa toiminta tuntuu jo luontevalta.
”VR-lasit kehittyvät niin, että kasvojen lihaksia mittaamalla voidaan simuloida ilmeitä ja silmiä kuvaamalla käyttäjän katseen suuntaa”, Glue-alustan parissa työskentelevä Jani Leskinen profetoi.
Leskinen uskoo vahvasti VR-alan kasvumahdollisuuksien piilevän nimenomaan työkontekstissa ja B2B-myynnissä.
”Uskallan väittää, että aikuinen ihminen tulee kokemaan virtuaalitodellisuutta todennäköisemmin seuraavien vuosien aikana koulutuksessa ja töissä enemmän kuin viihteenä.”
Hipaisunäyttökin joskus eksoottinen
Verkkotyöskentelyn fasilitointiin ja valmentamiseen erikoistuneen Jonas Rajannon missio on saada etätyö tuntumaan yhtä luontevalta kuin työskentely samassa huoneessa.
Virtuaalimaailmassa fasilitaattori pohtii pitkälti samoja asioita kuin kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa: kuinka tila saadaan tukemaan tavoitteitta, miten tuolit ja pöydät järjestellään ja miten kommunikoinnin pelisäännöistä sovitaan.
”Etäkokouksissa, joissa ollaan sokkona, ei saada visuaalista läsnäoloa ja tilantuntua oikein millään. Ensimmäinen asia, jolla luodaan luottamusta, on tila”, Rajanto kertoo.
Hän nimeää teknologian heikon saavutettavuuden VR-alan laajenemisen kipupisteeksi. Sovellusten saatavuus, laadukkuus ja rahoitus kulkevat käsikädessä aktivoituvan käyttäjäkunnan kanssa.
Toistaiseksi laadukkaat VR-lasit ovat kuluttajakäyttäjille hintavia, eikä saavutettavuutta helpota vaatimus suorituskykyisestä tietokoneesta.
Olemme kuitenkin olleet tässä tilanteessa ennenkin. Rajanto vertaa VR-teknologian hidasta mutta varmaa vallankumousta älypuhelinten kehityskaareen.
”Hipaisunäyttö kuulosti joskus eksoottiselta, mutta nyt älypuhelimet ovat arkipäivää. Kun älypuhelimia alettiin käyttää työkontekstissa, siitä tuli apuväline myös fyysistä työtä tekevälle. Jos VR-ratkaisuilla voidaan simuloida jotakin, harjoitella ja tehdä vähemmän mokia sekä säästää aikaa ja rajaa, siitä tulee työkalu, joka laajenee yhä enemmän muille aloille”.
Teksti: Joonas Leinonen
Kuvat: Tuukka Uusitalo