Onnea ja pitkää ikää virtuaalivälinein

Tämän päivän mediajulkisuuden valossa onnellisen vanhuuden toivottamiseen liittyy valitettavia lisäsävyjä. Lehtiä lukemalla saa käsityksen, että nimenomaan onnea kaivataan, mikäli ikää sattuu kertymään. Erityisesti, mikäli kunto edellyttää tukeutumista palveluihin ja tukeen.

On olemassa toinenkin totuus. Kulissien takana tehdään valtavasti töitä, jotta ihmisen elinkaaren ehtoo olisi laadukasta aikaa. Olennaisen tärkeää on hoitotyön lisäksi teknologian kehitys, uudet ja innovatiiviset toimintatavat sekä monialainen yhteistyö.

Kun taannoin vierailimme eräässä palvelutalossa muistisairaiden vanhusten luona, saimme elää lyhyen tuokion heidän arkeaan. Yhdessä terveysalan kollegani kanssa lähestyimme asukkaita tarjoten heille virtuaalisia elämyksiä ja kokemuksia. Näiden virikkeiden kautta asukkaat saivat kokea jotakin uutta ja erilaista tai jopa elää muistojaan uudestaan.

Virtuaalilaseilla toiseen todellisuuteen

Virtuaalilasit mielletään helposti nuorison huuhaaksi. Samaisella viihde-elektroniikalla on kuitenkin myös terapeuttisia ominaisuuksia. Kohtaamistemme perusteella uskomme, että oman elämän aiempia kokemuksia vahvistava tai uusia tarjoava elämys voi lisätä onnellisuutta ja henkistä hyvinvointia.

Saimme todistaa esimerkiksi hetkeä, jossa nuorempana laskuvarjohyppäämistä harrastanut henkilö koki virtuaalisen vapaapudotuksen. Näimme, kuinka hän käsien ja lihasmuistin avulla jarrutti varjon vauhtia ja ohjasi laskun turvallisesti nurmelle. Kuulimme, kuinka hän kuvaili muistiin palaavia kokemuksia. Kaikki tämä onnistui turvallisesti pyörätuolissa kahvipöydän äärellä istuen

Kun liikkuminen käy hankalaksi, kapenee maailma. Monille meille tavanomaiset asiat, kuten metsä, meri ja vaikkapa lumi ovat itsestäänselvyyksiä. Vuoteessa makaava tai pyörätuolissa istuva ikäihminen ei näitä virikkeitä välttämättä tavoita. Jaoimme eräänkin riemukkaan tuokion, kun palvelutalon asukki ihasteli virtuaalilasien kautta talvista kuusimetsämaisemaa. Toinen taas viihtyi paremmin sukellellen koralliriutalla, kolmas keskellä savannia leijonien kanssa neljännen tutustuessa Buckinghamin palatsiin.

Mikään ei kuitenkaan korvaa ihmisten välistä kontaktia. Sitä kokemusta, että joku on läsnä ja valmis jakamaan aikaansa toisen kanssa. Inhimillisyydelle ei ole olemassa vaihtoehtoa ja hyvä niin. Vaikka robotiikalla on oma viihdearvonsa ja virtuaalisuus vie haluttuun paikkaan, niin kokemusten jakamiseksi kosketuksen konkreettinen rajapinta on edelleen se ainoa oikea, humaani ulottuvuus.

Teknologialla parempaa elämänlaatua

Vaikka teknologia ei siis ratkaise automaattisesti kaikkia ongelmia, on se osaavissa käsissä ja oikeassa paikassa hyvä renki. Tuon käyntimme jälkeen haluamme uskoa, että sen avulla onnistuimme ainakin hetkellisesti parantamaan näiden kokeilusta innostuneiden ihmisten elämänlaatua; onnellisuutta ja henkistä hyvinvointia. Eräs ikäihminen totesi kokeilun lopuksi, että se oli elämys.

Elämyksellisyys on meille kaikille tärkeä asia. Se ei välttämättä tarkoita arkikokemuksia ylittäviä superkokemuksia tai todellisuutta makeuttavia sivuaskelia. Erityisesti tämä tuntuisi korostuvan kokijan iän mukana. Tiedustelimme jo ennakkoon, millaisia asioita kohderyhmä vierailulta kaipaisi. Useimmat toivoivat tavallisia asioita, joiden tavoittaminen oli jo käynyt haasteelliseksi; kävelyä metsässä, luonnon kohtaamista, kotikaupungin tutuissa paikoissa vierailua ja niin edelleen. Tuttuja asioita, turvallisiakin.

Ikäihmisten parissa työskentelevän valiojoukon huomioiminen on oleellinen osa uuden teknologian jalkauttamisessa kentälle. Kun ymmärretään välineen mahdollisuudet, niin nyt kenties eksoottiseksikin koettu tekniikka arkipäiväistyy ja lunastaa roolinsa osana arjen työvälineistöä. Tämä vaatii aikaa.

Kuinka sitten tiivistäisimme käynnin lopputulokset? Ensinnäkin vierailu herätti toivoa ja uskoa. Iän ei tarvitse olla este kokemuksellisuudelle. Pelkkä väline ei kuitenkaan riitä. Inhimillinen tekijä on tärkeässä roolissa. Joku, joka on fyysisesti läsnä virtuaalisen kokemuksen aikana.

Toisaalta osa potentiaalisista kokeilijoista vierasti tilannetta ja teknologiaa siinä määrin, että kokeilu jäi kokematta. Vahva polarisaatio uutta teknologiaa kohtaan on ymmärrettävää. Virtuaalinen elämyslääke vaatiikin erilaisia reseptejä. Yksi ratkaisu ei toimi kaikkeen tai kaikille.

Toivommekin rohkeutta teille hoiva-arjen kehittäjille. Toivottavasti he kokeilevat rohkeasti arjessa virtuaalisen teknologian uudenlaisia mahdollisuuksia. Oma kokemuksemme oli vähintäänkin rohkaiseva. Teknologia tarjosi ikäihmisille ennen kaikkea elämänlaatua parantavia ulottuvuuksia.

Teksti:

Jussi Arvio, projektipäällikkö, mediasuunnittelija (Turun AMK)

Sini Eloranta, TtT, dosentti, yliopettaja, (Turun AMK)

Kuvat: Jussi Arvio