Kun keho kuuntelee, kuvat ja tunteet nousevat pintaan
Nature Solutionsin Catarina Brazão ja Markus Pesonen johdattelevat Virtuaalinen elämyslääke -minityöpajan osallistujat äänimatkalle. Matkalippua eikä kulkuvälinettä tarvita. Riittää, että antautuu kuuntelemaan ja vastaanottamaan tilaan syntyvän, upottavan äänimaailman.
Markus Pesonen kantaa kaiuttimia Jollaan, Oulun ammattikorkeakoulun vahvistetun musiikin opetustilaan Linnanmaan kampuksella. Catarina Brazãolla on sylissään laatikko, josta puretaan ulos vahvistimelta näyttävä laite. Alkamassa ei ole konsertti vaan somaattinen äänimatka.
”Olemme tehneet tätä yhdessä kuutisen vuotta. Sitä ennen liike ja kosketus olivat osa työtäni. Markus toi siihen äänielementin”, Brazão aloittaa.
”Meillä” hän tarkoittaa itseään ja Pesosta ja ”tällä” Acoustic Body -konseptia, jossa yhdistyvät äänen voima, kehollisuus, kokemuksellisuus ja hyvinvointi.
Berliinissä toisensa tavannut pari asuu tätä nykyä Savonlinnan saartamalla Enonkoskella ja pyörittää Nature Solutions -yritystä. Pesonen on säveltäjä ja äänisuunnittelija, madeiralaisähtöinen Brazão somaattinen kouluttaja ja sosiaalityön ammattilainen. Heidän työpajansa ovat tähän mennessä tavoittaneet yli 2000 kokijaa lapsista vanhuksiin, perusterveistä kroonisesti sairaisiin. Immersiivisen eli upottavan äänimaailman avulla on virkistetty työyhteisöjä mutta myös autettu esimerkiksi dementikkoja ja kivusta kärsiviä.
Virtu-hankkeen emännöimä minipaja nousi jalkeille ex tempore, ja kutsu lähti luovien alojen sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille muutama päivä ennen toteutusta. Osallistujamäärä rajattiin – eikä vain koronan takia – 16:een.
Kesä keskelle syksyä
Brazão ja Pesonen asettelevat erikoiskaiuttimia ja tuoleja ympäri black box -tyyppistä Jollaa. Tila on valmis sulkemaan työpajalaiset syleilyynsä. Aihe on osallistujille uusi, joten luvassa on jotain ennen kokematonta. Millaista on kehollinen kuuntelu? Mikä äänimatka on, ja minne se vie?
Pesonen vetäytyy laitteidensa taa. Brazão kehottaa meitä matkalaisia rentoutumaan, sulkemaan silmät ja virittäytymään ottamaan vastaan äänellisiä ärsykkeitä.
Liplatusta. Hyppäsikö pinnalle kala, vai osuiko airo veteen? Natinaa. Kuin istuisin veneessä soutelemassa. Näen sieluni silmin, kuinka pilvet käyvät yhä tummemmiksi. Puut huojuvat tuulessa yhä kovemmin, alkaa sataa. Koira haukkuu jossain kauempana. Minua viluttaa.
Äänen voimakkuus vaihtelee, samoin tunne siitä, mistä päin se kuuluu. Pesosen tallentamien luonnonäänten joukossa on konemaisia elektronisia ääniä sekä instrumentaaliääniä, jopa melodista musiikkia.
Kolmiulotteisen äänimaailman tunnelma synkkenee ja sähköistyy. Suussa maistuu metalli. Lapsuuden leppoisa kesä muuttuu urbaaniksi, tehdasmaiseksi ympäristöksi, hektiseksi aikuisuudeksi.
Äänillä improvisoiva Pesonen kuljettaa meidät takaisin luontoon. Tuulee, sataa ja ukkostaa, kunnes maailma jälleen seestyy. Varis raakkuu, tuuli humisee kaislikossa, ukkonen jyrisee jo jossain kauempana. Näen joutsenet, tunnen kärpäsen laskeutuvan käsivarrelleni. Elän kesää, vaikka on syksy. Näin on hyvä.
Henkilökohtaista, jaettua
Noin 20 minuuttia kestänyt matka päättyy. Brazão pyytää pitämään silmät yhä kiinni ja miettimään hetken, miltä kehossa tuntuu ja mitä mielessä pyörii. Kohta hän kehottaa työpajalaisia asettumaan ympyrään jakamaan yksilöllisesti koettua.
Yksi kertoo rentoutuneensa täydellisesti. Energia virtasi läpi kehon. Välillä hengitys syveni, välillä taas kiihtyi pinnalliseksi.
Toinen paljastaa joutuneensa keskelle trombia – sitä samaa, jonka hän kohtasi reaalimaailmassaan lapsena:
”Kokemus oli valtavan vahva ja tunnepitoinen, kuin olisin istunut vaaran reunalla katsomassa tuhoa. Tunteeni heittelivät jännityksestä helpotukseen.”
Kolmas koki äänimatkan haptisesti:
”Kun iso aalto tuli, tunsin sen ihollani.”
Monet hämmästelevät sitä, miten monenlaisia tunteita matka herättikään: iloa, riemua, kaipuuta, tyhjyyden tunnetta, jopa pienoista kauhua. Samalla pintaan nousi muistoja, unelmia, toiveita ja pelkoja. Kaikkien silmissä vilisi kuvia, joten kehollinen kuunteleminen on myös visuaalisesti vaikuttava kokemus.
Äänet ovat somaattisia impulsseja, ja ne resonoivat kehossa. Monella teki mieli tuottaa itsekin ääntä. Muutama olisi halunnut myös liikkua vapaammin, jopa tanssia, sen sijaan että istui paikallaan.
”Kuuntelin ääniä kropallani ja siksi liikuttelin itseäni matkan aikana. On niin kaunista, kun hengitys liikuttaa kehoa”, toteaa eräs.
Äänimatkan olemus on löytynyt: Se on tunnetta, se on flow′ta. Se on jakamista ja silti jotain hyvin henkilökohtaista. Se on matka uuteen, odottamattomaan.
Palautteista koottua
Paja oli mielenkiintoinen ja elämyksellinen. Myös jälkipuinti vastasi odotuksiani, oli antoisaa kuulla ja vakuuttua ääni-keho-emootio -kokemusten terapeuttisesta ulottuvuudesta. Aistihuoneohjaaja, lehtori Sirpa Tervo (OSAO)
Lähdin matkalle hyvin avoimin mielin, ilman aistillisia tai ammatillisia odotuksia, ja koin äänimatkan miellyttävän rentouttavaksi. Makuuasento olisi saattanut tehdä siitä vieläkin rennomman. Muut tilassa olevat ihmiset eivät häirinneet. Oli helppo heittäytyä kuulemaan upeasti, tasaisesti ja aidonoloisesti tulevia ääniä. Äänimatkaan tehty sävellys sointui erinomaisen hyvin luonnonääniin. Kokonaisuus oli entistä huikeampi, kun kuulin, että sävellyksen ja luonnon äänet yhdistyivät spontaanisti tässä matkassa – kokemus oli ainutlaatuinen, eikä sitä ollut rakennettu etukäteen. Minna Manninen, lehtori, kätilötyön tutkintovastaava (Oamk)
Juu, oli kyllä kiva kokemus ja on aina mukava tutustua lajitovereihin:). Jussi Alaraasakka, säveltäjä
Teksti ja kuvat: Satu Koho