Hyvää mieltä muistisairaiden ikäihmisten arkeen hevosvideoilla

Tamperelaisen tehostetun palveluasumisen yksikön Kontukodin asukkaille järjestettiin keväällä 2019 mahdollisuus katsella 360-hevosvideoita. Tapahtuma oli osa Virtuaalinen elämyslääke-hanketta. Videot tuotti hevosalan yrittäjä Outi Aihkisalo Ahasosta.

Hoitohenkilökunta kokosi kyselylomakkeeseen asukkaiden ajatuksia ja palautetta katseluhetkistä. Hevosvideoita katseli yhteensä 11 ryhmäkodin asukasta. Lomakkeen avulla selvitettiin asukkaiden mielipiteitä videoista. Pääosin niiden vaikutukset kuvattiin positiivisina. Useimmat asukkaista pitivät aihetta visuaalisesti miellyttävänä; hevosia kuvattiin hellyttäviksi, ihaniksi ja kauniiksi.  Asukkaat havainnoivat myös ympäristöä, jota kuvattiin  kauniiksi ja taustalla näkyvää metsää rauhaisaksi.

Video herätti myös runsaasti kysymyksiä ja ihmetystä. Muutama asukas mietti minne hevoset ovat matkalla. Joillakin heräsi huoli hevosten pärjäämisestä. Ihmeteltiin esimerkiksi miksi niille ei anneta syötävää ja pelättiin niiden astuvan videolla näkyviin nauhoihin. Osa asukkaista alkoi muistella omaa elämäänsä. Muistot olivat positiivisia ja ajoittuivat lähinnä lapsuuteen.

Kaikki asukkaat kokivat videoiden sisällön sopivaksi ja kiinnostavaksi.  Kyselylomakkeen avulla selvitettiin myös mitkä muut aiheet olisivat  kiinnostavia.  Toiveita oli laidasta laitaan. Eräs asukas toivoi näkevänsä kuvaa museokaupasta, kun taas toista asukasta kiinnostivat kaikki maatalon eläimet.  Yksi asukkaista ehdotti, että videoihin voisi liittää niihin liittyviä tuoksuja haisteltaviksi.Suurin osa ryhmäkodin asukkaista jaksoi katsella videoita yli kaksikymmentä minuuttia. Yhden asukkaan keskittyminen herpaantui 15 minuutin kohdalla.

Kyselylomakkeella kartoitettiin videoiden pidempiaikaisia vaikutuksia. Positiivisia oli seitsemällä ja loput neljä jättivät vastausvaihtoehdot tyhjiksi. Vastausta oli mahdollista täydentää myös sanallisesti. Pidempiaikasia vaikutuksia kuvattiin muun muassa rauhoittaviksi. Useassa lomakkeessa pidempiaikaisten vaikutusten kuvaukset oli kuitenkin jätetty tyhjiksi.

Kyselylomakkeen avulla selvitettiin millaisiin tilanteisiin ja millaisille asukkaille videot sopivat virtuaaliseksi lääkkeeksi. Niiden pohdittiin sopivan hyvin kaikille asukkaille sekä olevan hyviä tilanteiden rauhoittamiseen. Videoiden kerrottiin antavan myös hyvän pohjan keskustelulle. Ne herättivät myös oma-aloitteista keskustelua asukkaiden välillä. Monet asukkaat alkoivat muistella menneisyyttään. Muutamat toivat esiin, että ohjaajan läsnäolo videoita katsellessa olisi suotavaa. Lähes kaikki asukkaat kaipasivat ääntä videoihin; hevosten kavio ja luonnon ääniä.

Videoilla oli positiivinen vaikutus ryhmäkodin asukkaisiin:

• Monet kokivat miellyttäväksi yhteisen katseluhetken
• Katselu rauhoitti
• Videot herättivät runsaasti keskustelua videoihin ja aikaisempiin muistoihin liittyen

 

Teksti: TAMKin sairaanhoitajaopiskelijat Sara Setälä ja Hanna Ylönen

Kuvat: Merja Repo