Fysikaaliset tuntoesineet elämyshuoneessa

Aistihuoneessa virtuaaliteknologia tuo mukanaan näkö- ja kuuloaistin fysikaaliset ärsykkeet. Tuntoaistia voidaan stimuloida kevyemmällä kalustolla.

Muistisairas henkilö rauhoittuu, kun hän saa puuhailla. Tällöin kosketus todellisuuteen säilyy sensorisen simulaation ja stimulaation kautta. Korkean teknologian virtuaaliseen elämyshuoneeseen voidaan yhdistää ITE-taiteellisia matalan teknologian fysikaalisia kosketeltavia elementtejä lisäämään läsnäolon tunnetta. Varsinkin jos käyttäjällä on vahva aistimushalukkuus ja –tarve, on hyvä miettiä kokonaisvaltaisia aistielämyksiä, ja jos halutaan luoda henkilökohtainen moniaistillinen elämys käyttäjän omaan huoneeseen, on kohtuullista miettiä edullisia ratkaisuja rauhoittamaan tai aktivoimaan käyttäjää.

Aistimatot ovat yksinkertainen tapa stimuloida tuntoaistia. Elämyshuoneen lattiaa käyttäjä todennäköisesti aistii sisätossujensa läpi ja silmillään (mikäli käyttäjällä on näköaisti kunnossa). Sisätossujen läpi ei välttämättä pysty kokemaan hienovaraisia vivahteita, eikä käyttäjä voi heittäytyä matolle kontilleen, kuten aistimattoja käyttävät lapset tekevät. Vanhus käyttäjänä on myös kaatumisvaarassa, jos lattiassa on epätasaisuuksia. Vahvasti ärsykkeinen aistimatto voidaan synkronoida virtuaaliseen elämysteokseen esimerkiksi ruohomattona tai sammaleisen tuntuisena. Matto ei voi olla kovin suurikokoinen, jotta se voidaan vaihtaa tarvittaessa toiseen.

Aistimatto voi toimia myös muiden ärsykkeiden laukaisualustana, jolloin käyttäjä voi avata lisäelämyksiä kepillään, rollaattorillaan tai jalallaan painaen. Pienemmillä alueilla voidaan käyttää aistialustoja, joiden kirjo kattaa kaiken matalimmasta käsityöstä korkeimpaan digitaalisuuteen.

Istuville ja pyörätuolikäyttäjille rakennetaan aistipeittoja syliin asetettavaksi. Sängyssä makaavalle käyttäjälle ärsykepeitto asetetaan pussilakanan päälle käsien ulottuville. Tällainen sensorinen viltti rakennetaan tai valitaan käyttäjän tarpeiden mukaan joko stimuloivaksi tai rauhoittavaksi. Hermostuneille sormille peittoon voidaan kiinnittää erilaisia muotoja ja toimintoja, joita käyttäjä voi tarpeensa mukaan hivellä, tökkiä, nykiä, rapsuttaa, vääntää, näprätä tai pyörittää.

Virtuaalisen elämyshuoneen kuva- ja äänimaailma voidaan synkronoida aistipeiton kanssa yhteneväiseksi. Merenrannan aistipeitossa voi olla kostutettuja kiviä ja rannan kasvillisuutta. Metsän aistipeitto voidaan ladata tuoksumaan ja tuntumaan sammaleiselta metsänpeitolta. Eläinpeitossa voi tuntua eläimen turkkia tai linnun sulkia.

Sylipeitossa käyttäjä voi itse määritellä koskettelemisensa määrää ja laatua. Hermostunut käyttäjä voi purkaa peittoon aistikokemusten deprivaatioitaan. Tällaisia hermostuneita käyttäjiä ovat erityisesti Alzheimer-potilaat ja muut dementikot sekä autistit.

Päälle puettava aistiessu toimii sekä seisovalle että istuvalle käyttäjälle. Tällöin ärsyke-elementtejä on sekä rinnan että sylin alueella.

Peiton sijasta ärsykkeet voidaan kiinnittää aistilautaan, joka asetetaan pöydälle käytettäväksi pelilaudan tavoin. Tällöin käyttäjälle ei elämyshuoneessa pueta ylle mitään, vaan hänet ohjataan pöydän ääreen pyörätuolillaan tai muuten istumaan. Pelilaudan koskettelu ja tunnustelu voi vähentää käyttäjän aggressiivisuutta ja yhdessä rauhoittavan VR-elämyksen kautta laskea stressitasoa ja jopa vähentää lääkityksen tarvetta.

Pienempiä ja vieläkin helpommin rakennettavia matalan teknologian aististimulaatiovälineitä ovat taskuun sijoitettavat taskupallot, sormissa pideltävät touhurätit, molempia käsiä ympäröivät touhumuhvit ja syliin laskettavat näpräystyynyt. Näitä voidaan valmistaa synkronoidusti myös elämyshuoneessa käytettäviksi, mutta yksinkertaisimmillaan ja roskaamattomina ne ovat käyttäjälleen henkilökohtaisia ja ne voi viedä mukanaan myös omaan huoneeseen muistuttamaan elämyksestä. Näpräystyyny voi olla myös sylipaino, joina erityisesti käytetään rapsuteltavia ja siliteltäviä leluja. Virtuaalinen metsäretki, koirapuisto tai kissapuutarha voivat luontevasti yhdistellä VR-materiaalia ja fysikaalisia eläinhahmoja.

Yhdellä yhteistyökumppaneistamme on käyttäjäkohtainen touhukaappi, jonka tavaroita hermostunut käyttäjä voi omaan tahtiin käydä siirtelemässä. Tällainen monien irtonaisten esineiden kokonaisuus tukee käyttäjän henkilökohtaisia järjestelyn tarpeita, mutta yhteisessä elämyshuoneessa se voisi edustaa myös turvallista muuntuvuutta. Rannan kivet vaihtavat silloin tällöin paikkaa ja metsän havut ja sammal kuluvat ja vaihtuvat uusiin ajan myötä.

Elämystila voi olla myös aistiseinä, johon kosketeltavat ja tuoksuvat elementit on koottu. Myös aistiseinä voidaan synkronoida VR-toteutuksen kanssa elämyshuoneessa maksimaalisen immersion saavuttamiseksi. Aistiseinä voi olla ulkotiloissa, jolloin projisoinnissa voidaan käyttää video-mapping tekniikkaa. Moniaistillinen elämys voi olla puutarha, polku tai muu inkluusioon johdattava helposti saavutettava aistialue, mieluiten vailla säävarausta. Aistipiha voidaan toteuttaa myös tapahtumasensaationa, jolloin tuttu piha muuttuu vaikkapa moniaistilliseksi roomalaiseksi sisäpihaksi retkilounaineen.

Virtuaaliseen videomateriaaliin voidaan myös ohjaten yhdistää ammatillista esittävää taidetta. Esittävä taitelija Kristiina Kulhelm näyttää joulukuussa Turussa Virtuaalinen elämyslääke -hankkeen seminaaritapahtumassa kuinka tavallinen huone muuttuu ohjatussa toiminnassa toiseksi todellisuudeksi tarjoten sekä kokemuksellisuutta että elämyksellisyyttä. Ottakaa yhteyttä, jos haluatte päästä mukaan simulaatioon.

Teksti: Pentti Halonen, lehtori, Turun AMK