Avantgardismin immersiivisiä VR-kokeiluja

14.11.2019
Ainoa säilynyt arkkitehtuuripiirros Optophon immersiosta on vuodelta 1926. Kuva: Kieslerin säätiö, Wien

Arkkitehtuurin tohtori, apulaisprofessori Laura McGuire Hawaijin Yliopistosta on tutkinut immersiivisen VR-elämyksen historiaa ja löytänyt alan pioneereja sadan vuoden takaa. Ensimmäinen 360-asteen elokuvaprojisointi Cinéorama esiteltiin Pariisin maailmannäyttelyssä jopa jo vuonna 1900.

Tutkimuksessaan Frederick Kiesleristä (1890-1965) McGuire on löytänyt hänen aikansa science fiction -kirjallisuuteen perustuvia visioita immersiivisestä elokuva-elämyksestä, jossa käyttäjä kokee elokuvan kohtauksia muutoinkin kuin edessään olevaa kangasta katsomalla.

Itävaltalais-Yhdysvaltalainen elokuvateatteriarkkitehti ja visionääri Frederick Kiesler julkaisi vuonna 1924 innovaationsa nimeltään Optophon. Optophon olisi ollut mekaaninen esitystila ilman näyttelijöitä. Optophonin keskellä kohosi kokemuslava, johon kaikilta neljältä sivuiltaan johtivat identtiset portaikot. Kokija istui, tai seisoi, kokemuslavalla. Sähköisen ohjaamon kautta kokijalle esitettiin dynaamisesti vaihtuvia valoja, värejä, ääniä, tuoksuja ja liikkuvia elementtejä tarkan esityssuunnitelman mukaisesti. Kuvamateriaali heijastettiin kaikille tilan pinnoilla ja äänet kuuluivat halutusta suunnasta.

Kieslerin seuraava innovaatio oli 100 000 katsojan Universaali (tai Loppumaton) Teatteri, jossa olisi kaksi kehärakennelmaa sisäkkäin, sisäkehä opaalilasia ja ulkokehä ruostumatonta terästä. Ajatuksena oli muodostaa valtava tyhjä tila, jossa voisi esittää mitä tahansa.

Kieslerin piirrustus Loppumattomasta Teatterista, jonka keskiosa olisi kaikilta elementeiltään muunneltavissa. Kuva: Kieslerin säätiö.
Kieslerin piirrustus Loppumattomasta Teatterista, jonka keskiosa olisi kaikilta elementeiltään muunneltavissa. Kuva: Kieslerin säätiö.

Vihdoin New Yorkissa vuonna 1926 Kiesler sai toteuttaa yhden innovaatioistaan osittain käytännössä. The Film Arts Guild Cinema (1930) rakennettiin noudattaen Kieslerin ajatusta 100% elokuvasta. Elokuvateatterisalin oli tarkoitus mullistaa katsojakokemus ja samalla myös koko elokuvakerronta.

Kuvassa pyöreä valkokangas, joka oli kameran sulkijan tavoin muunneltavissa erilaisiin muotoihin. Kuva: Kieslerin säätiö.
Kuvassa pyöreä valkokangas, joka oli kameran sulkijan tavoin muunneltavissa erilaisiin muotoihin. Kuva: Kieslerin säätiö.

The Film Arts Guild Cinema -elokuvateatterin oli tarkoitus tarjota kokijalle elämys kaikkialla hänen ympärillään heijastamalla kuva myös salin seinille ja kattoon projektoskoopin avulla.

Kieslerin havainnekuva projektoskoopin projisoimasta kuvasta salin sivuseinälle. Kuva: Kieslerin säätiö.
Kieslerin havainnekuva projektoskoopin projisoimasta kuvasta salin sivuseinälle. Kuva: Kieslerin säätiö.

Projektoskooppia ei koskaan rakennettu ja sali jäi keskeneräiseksi kuriositeetiksi ja muuttui perinteiseksi elokuvateatteriksi kymmenisen vuotta myöhemmin. Kiesler keskittyi työhönsä kuvataitelijana ja lavastajana teatterissa ja oopperassa, missä hänen oli mahdollista kokeilla visuaalista avantgardismiaan vapaammin.

Laura McGuire: Frederick Kiesler and virtual reality on the modernist stage and screen:

https://doi.org/10.1080/20419112.2019.1665917

https://en.wikipedia.org/wiki/Frederick_John_Kiesler

Teksti: Pentti Halonen

Kuvat: Kieslerin säätiö