Äänimaisema TAYSin hiljentymishuo-neeseen
Äänet ja erityisesti musiikki voivat vaikuttaa ihmisiin monilla eri tavoin. Musiikki voi vaikuttaa mm. kuulijan mielialaan, tunteisiin ja ilmeisiin sekä fysiologisiin reaktioihin kuten sydämen sykkeeseen. Se voi myös parantaa keskittymistä vaikeisiin tehtäviin ja nostaa tai laskea energiatasoja. Musiikin vaikutuksia onkin tutkittu laajasti esimerkiksi kirjassa Handbook of Music and Emotion [1].
Musiikkimieltymykset ovat kuitenkin aina subjektiivisia; siinä missä tietynlainen musiikki voi olla jollekin mitä hienoimpaa taidetta, se voi olla toiselle hirvittävää melusaastetta. Julkisissa tiloissa tilanne on usein ratkaistu soittamalla kaiuttimista mitäänsanomatonta muzak-musiikkia, jota ei ole tarkoituskaan kuunnella sen tarkemmin – sen avulla ainoastaan peitetään taustamelua ja/tai luodaan tiloihin halutunlaista tunnelmaa. Toinen mahdollinen tapa vaikuttaa tilojen tunnelmaan on soittaa kaiuttimista erilaisia luontoääniä.
TAMKin Media & Arts –yksikkö toteutti helmikuussa 2019 luontoaiheisen ”Virtuaalinen metsä”-äänimaiseman TAYS Keskussairaalan R-talon hiljentymishuoneeseen (kuva 1). Äänten tarkoituksena oli parantaa huoneen viihtyvyyttä ja rauhoittaa tai piristää siellä vierailevia potilaita, omaisia ja sairaalan henkilökuntaa.
Äänimaisema koostui yhdestä n. 10 minuuttia kestävästä teoksesta, jota voitiin ”luupata” eli toistaa saumattomasti. Siinä käytettiin elementteinä erilaisia veden, tuulen, lehtien ja lintujen ääniä, joiden on tutkimusten mukaan todettu rauhoittavan ihmisiä [1]. Alkuperäisessä versiossa oli mukana myös satunnaisia hyönteisten ääniä, mutta ne jätettiin pois, koska osa koehenkilöistä koki ne ärsyttäviksi. Luontoäänien päälle lisättiin lopuksi myös mielialaa kohentavaa pianomusiikkia, jossa käytettiin mm. hitaasti soitettuja duuriarpeggioita.
Tilassa olevien verhojen taakse asennettiin kaksi Genelec 8020 –aktiivikaiutinta, ja äänimaisema toistettiin kaappiin sijoitetun Apple iPod-soittimen kautta. Kaikki johdot laitettiin piiloon, ja järjestelmän ainoa näkyvä komponentti olikin pöydälle sijoitettu nappula, jolla voitiin säätää kaiuttimien äänenvoimakkuutta. Koska kyseessä oli hiljentymishuone, äänet laitettiin oletuksena pois päältä. Nappulan viereen asetettiin paperilapulla ohjeistus ”Jos haluat kuunnella rentouttavia ääniä, niin käännä nappulaa myötäpäivään kunnes kuulet äänet sopivalla voimakkuudella. Muistathan myös kääntää äänet pois, kun lähdet huoneesta! Kiitos!” Äänenvoimakkuus säädettiin kaiuttimista niin hiljaiseksi, että mikäli äänet unohtuisivat päälle, niin ne eivät kantautuisi käytävään.
Koska hiljentymishuoneen asiakkaita ei luonnollisestikaan voitu haastatella, pöydälle laitettiin pahvinen laatikko mahdollisia palautteita varten. Palautelappuja kertyikin kesän loppuun mennessä muutama kymmenen, ja äänimaiseman saama vastaanotto oli pääosin erittäin positiivinen:
”Hienoa, että sairaalassa on tällaisia paikkoja. Jokaisella ihmisellä tulee olla joskus aika pysähtyä. Kiitos tällaisia paikkoja tarvitaan.”
”Oli hyvä. Tuli tarpeeseen, tyynnytti mieltä ja sielua.”
”On miellyttävät 🙂 äänet luonnon äänet erityisesti rauhoittavat”
”Kaunista hienoa musiikkia, juurikin sopivaa”
”Kiitos. Äänimaailma oli ihanan rauhoittava kaiken sairaalahälinän ja rakennustyömaan keskellä. Pieni pakopaikka <3”
”Ihana. Voin kuvitella itseni metsään samoilemaan. Kuitenkin meren ääni kuuluu…”
”Kiitos! Äänimaisema tuki omassa surussa oloa.”
”Kauniita rentouttavia ääniä, kiitos. Kiireen keskellä sielu lepää täällä.”
”Äänet ovat rauhoittavia ja rentouttavia. Huone on kodikas ja tekee rauhallisen mielen. Kiitos tästä tilasta. <3 ”
Muutamia negatiivisia palautteitakin tuli; äänimaisema koettiin esim. ”mölysaasteeksi”, ja joidenkin vierailijoiden mielestä ”hiljaisuus tuntui paremmalta.” Koska äänimaisema oli kuitenkin oletuksena pois päältä, negatiivisen palautteen painoarvo projektille jäi hyvin pieneksi.
Kokonaisuutena projekti sujui niin hyvin, että kesän lopussa Pirkanmaan sairaanhoitopiiri (PSHP) päätti ostaa pilotissa käytetyn laitteiston itselleen, ja äänimaisema jäi pysyvästi hiljentymishuoneen käyttöön. Mahdollisina jatkokehitysideoina esiin nostettiin mm. metsäaiheisen maisematapetin käyttö ja/tai huoneen maalaus.
Työryhmä:
Jukka Holm (TAMK)
Mark Malyshev (TAMK)
Juha Seppälä (Sairaalapastori, PSHP)
Juha Ahonen (Koordinointipäällikkö, PSHP)
Viitteet
[1] Juslin, P. N. and Sloboda, J. A. Handbook of Music and Emotion: Theory, Research, Applications. Oxford University Press, New York, 2011.
Teksti: Jukka Holm / TAMK
Kuva: Juha Ahonen / PSHP