VR vanhusten syrjäytymisen torjunnassa -litterointi

Litteraation numero: 99221/4
Haastattelun nimi: VirtuPodcast_jakso_4
Haastattelun kesto: 27 min
Litteroitu: Tutkimustie Oy 9.12.2020

Puhujien merkinnät:
MG: Milla Granlund
HH: Henrik Helin
RT: Rosa-Maria Tuominen
AK: Arttu Kuivanen

Muut merkinnät:
, Lyhyt tauko puheessa
.. Puheenvuoro jää kesken, jatkaa puheenvuoroa
(-) Pois jäänyt sana tai sanan osa
(–) Pois jäänyt jakso
(sana) Epäselvä sana tai jakso
alleviivaus Erityisen painollinen sana tai jakso
[hakasulkeet] Litteroijan kommentti
[pp] Päällekkäistä puhetta
[hp] Hiljaista puhetta
[ep] Epäselvää puhetta

Huomautukset: —

Miehen ääni: [futuristisia ääniä] Virtu-podcast.

Vanhempi mies: Siellä on, Pirkko, meidän moottorivenekin tuossa laiturissa. Mikäs toi musta silmä tuolla ylhäällä on? Onks se paha silmä?

Mies: Ei. [nauraa]

Vanhempi mies: On hieno onkipaikka tässä (-) [0:00:13]. Älä vaan pudota mua veteen. Onpa hieno maisema.

Vanhempi nainen: Mutta onks nuo linnut, ne on sit täällä kuulemassa, eihän ne mistään muualta tuu kuin tästä koneesta, nuo linnut?

Mies: Juu.

Vanhempi nainen: Jaaha, jaaha. Ja täällä on veneet jo valmiina lähtemään. Onks tuo se huvi-, ei tuo se huvila oo, missä me oltiin, kun me oltiin meren rannalla, ei kun merellä se huvila oli, ja se oli tässä sit jossain. Hyvänen aika, tästä voi pudotakin [nauraa] yhtäkkiä. Tässä on laituri.

Miehen ääni [futuristista musiikkia, ääntä koneellisesti muokattu]: Virtuaalinen todellisuus. Elämänlaatu. Terveyspalvelut. Elämyksellisyys. Koulutus. Mitä, miksi, miten? Virtu-podcast selvittää, miten tulevaisuuden teknologioita voidaan hyödyntää elämänlaadun parantamisessa. [futuristista musiikkia]

MG: Yhä useampi suomalainen ikäihminen asuu yksin. Tilanne saattaa olla sellainen, että ulkoilmaan tekisi mieli, mutta kunto on liian heikko lähteä kävelylle. Tää on arkipäivää monelle suomalaiselle vanhukselle. Tässä podcast-jaksossa me pohditaan, voisiko VR-teknologiasta löytyä apua esimerkiksi ikäihmisten syrjäytymisen torjumiseen. VR-teknologiasta ja sen mahdollisuuksista ikäihmisten elämänlaadun parantamisessa on keskustelemassa 360Mediatalon toimitusjohtaja Henrik Helin, tervetuloa.

HH: Kiitos.

MG: ..sekä Rosa-Maria Tuominen Turun lähimmäispalveluyhdistyksestä. Tervetuloa.

RT: Kiitos.

MG: Mä olen Milla Granlund ja juonnan teille tämän jakson tänään. Ihan lyhyesti ensin Henrik, että mitä 360Mediatalo tekee?

HH: 360Mediatalo penkoo, mitä 360 ja VR-formaatti pystyy tuomaan medialle. Me alkujaan lähdettiin tuotannosta liikkeelle eli lähdettiin tekemään erilaisia toteutuksia virtuaalitodellisuuteen. Noin kaksi vuotta sitten ruvettiin kehittään omaa julkaisualustaa, jolla halutaan tarjota kaikille muillekin mahdollisuus tehdä 360-tuotantoa ja VR-mediaa.

MG: Entä Rosa-Maria, miten tuttua sulle on ihan itsellesi vaikka tälleen viihdekäytön puolesta VR-teknologia?

RT: Ihan tässä tämän vuoden aikana on tullut kokeiltua, ja nyt meidän tämän provisiolaitteen hankinnan myötä oon istuskellut huoneessa, missä joka puolelle heijastuu tämä kuva, niin sitten, vähän erilainen kuin nämä VR-lasit, mutta virtuaalimaailma sitä kautta alkanut tulla tutuksi.

MG: Eli työn puolesta ennemminkin innostunut.

RT: Joo.

MG: Sä olit sosionomi taustalta, eikö ole näin? Onko silloin kun sä oot opiskellut, onko tämmöisestä puhuttu lainkaan, että ois mahdollista?

RT: Ei.

MG: Se on nyt vasta alkanut enemmän yleistyyn?

RT: Niin, ja tämä hankepuoli ja muu on jäänyt aika vähäiselle meidän opinnoissa. Ne on enemmän siellä käytännön työssä tullut tutuksi.

MG: Henrik, 360Mediatalo toteutti yhteistyössä Elisan ja Turun kaupungin kanssa pilottikokeilun syyskuun lopulla, jossa toitte ikäihmisiä Aurajoen rantaan VR-lasien ja 5G-yhteyden avulla. Miten tämä projekti meni?

HH: Se meni todella hyvin. Meillä oikeastaan siinä oli, monta kärpästä saatiin sillä projektilla tehtyä. Käytännössä meidän 360Editor mahdollistaa tänä päivänä livestriimauksen, ja sit taas oltiin Elisan kanssa siitä keskusteluissa, ja sit myös Turun kaupunki tuli mukaan siihen, että miten pystytään tarjoamaan kaupungin asiakkaille tai asukkaille hyötyjä näillä teknologioilla. Eli käytännössä meillä oli live VR 360-kamera Aurajoen rannassa, ja me oltiin palvelukodissa virtuaalilasit päässä koettiin reaaliaikaisesti sitä näkymää sieltä Aurajoen rannalta. Se meni kyllä tosi onnistuneesti se projekti.

MG: Mulla on oma isoäiti syntynyt 20-luvun puolivälin paikkeilla, ja nämä on kaikki hyvin ihmeellisiä. Yksi päivä lähetettiin WhatsAppin kautta videota mun serkun puhelimeen, ja hän oli siitä ihan ihmeissään, että miten tämmöinen video voi mennä tämän puhelimen kautta sinne toiselle katsottavaksi. Mun on vaikea ajatella, että hän pystyis mitenkään hirveän äkkiä sisäistään tällaista mahdollisuutta. Mimmoisen vastaanoton tämä sai ikäihmisten parissa? [0:04:43]

HH: Itse asiassa ikäihmisten kanssa tulee se mielenkiintoinen detalji vastaan, että itse asiassa ikäihmiset ottavat uuden teknologian paljon helpommin vastaan kuin nuoremmat. Se johtuu oikeastaan, oma teoriani siitä on se, että he joskus tunnistivat, että radion jälkeen tuli televisio, elikkä me saatiin uusi mediaformaatti. Se on heille aivoissa tiedossa, että se on mahdollista, että tulee myös se seuraava askel. Ensin lähdettiin tekstinä, sitten tuli ääni mukaan, sitten tuli kuva eli televisio, ja nyt tulee VR eli kokemuksellisuus. He ovat kerran jo kokeneet sen, että uusi pystyy tulemaan. Se on ollut yllättävänkin helppo ja pieni kynnys heille sisäistää, että uutta pystyy tulemaan.

MG: Kuulostaako Rosa-Maria tutulta oman työn kautta?

RT: Me ollaan päästy vielä aika vähän kokeilemaan ikäihmisten kanssa. Ollaan siinä ihan alkutekijöissään. Mutta kauhean innoissaan kuitenkin on ajatuksesta, mutta kyllä toisaalta on tullut sitä, että ei missään nimessä, että ei tämä ole mun juttuni mikään virtuaalisuus, että ei hän halua. Mutta sitten kokeilun jälkeen tuollakin esityspilotissa oli kuitenkin tykännyt, että saadaan muutettua niitä..

MG: Ja varmaan ehkä se eletty elämäkin vaikuttaa siihen, miten läsnä teknologian kehitys on ollut omassa arjessa..

HH: Totta kai.

MG: ..että miten on opetellut käyttämään tietokonetta ja muuta tai onko ne ollut muiden juttuja. Kuten aiemmin totesin, yhä useampi ikääntynyt asuu kotona. Tulevaisuudessa voidaan odottaa, että tämä määrä vaan kasvaa. Vanhuspalveluissa painopiste siirtyy kotiin vietäviin palveluihin, ja laitoshoitoa pyritään vähentämään. Rosa-Maria, minkälaisena mahdollisuutena näet VR-teknologian osana näitä kotiin vietäviä palveluita?

RT: Aika suurenakin, koska kotiin vietävät palvelut on tällä hetkellä pitkälti sitä, että käydään, huolehditaan perustarpeista, mutta kotona asuvien elämyksellisyys ja se, jos ei pääse sieltä kotoa mihinkään ulos, ne ei näe myöskään ulkomaisemia ja kaikki, elämästä tulee aika paljon suppeampaa siellä. Virtuaalitodellisuuden kanssa voidaan tuoda se sinne saataville sinne sisätiloihin ja hänelle itselleen. Varsinkin jotkut tutut maisemat ja muut voi synnyttää tosi voimakkaita tunteita. Ja tavallaan myös mahdollisuus olla oma itsensä vielä ikääntyneenäkin, toteuttaa sitä osaa itsestään, mitä ei muuten enää pystyisi, pystytään virtuaalitodellisuuden kanssa toteuttaan.

MG: Pystytäänkö näillä hoitamaan esimerkiksi muistisairauksia, tuomaan sitä kautta, helpottaan sitä muistamista tai parantaan? Onko..

RT: Siitä en tiedä, sen tutkimuksista tai muista sen enempää. En ole perehtynyt. Varmaan tässä tulee luettua nyt tässä kevään mittaan. Ei ole vielä toistaiseksi. Mutta sitten kun yhdistetään siihen vielä muita aisteja mukaan, sen verran tiedän, että muistisairaan, jos on vaikka vaan kuva, sen ymmärtäminen voi olla, jos on pitkään edennyt muistisairaus, vähän vaikeeta. Kun siihen lisätään myös muita aisteja ja se on kokonaisvaltaisempi se kokemus, he pystyy vastaanottaman sen ja siirtymään toiseen tilaan. Sitten taas valokuva ei välttämättä enää mahdollista sitä, ettei pysty käsittämään sitä pelkästään sillä.

MG: Tässä mietitään, että laitoshoitoa vähennetään, otetaan VR:ää avuksi ulkoiluun ja muuta. Ei voi olla mainitsematta seuraavaa askelta, eli jos mietitään, että tulee robotteja mukaan tähän hoitotyöhön. Tästä puhutaan paljon. Miten Rosa-Maria, koetko sä, että tässä on semmoinen riski, että hoitajien työt vähenee ja tämä teknologia täyttää sen työvoiman tarpeen?

RT: Ei. En mä usko. Mitä mä sanoinkin, se on enemmän täydentävää, tuo sitä lisää siihen elämään kuin mitä, että se, nämä robotit varmasti helpottaa semmoista arjen rutiinityötä, mikä antaa varmasti hoitajille mahdollisuuden kohdata sitä asiakasta paremmin silloin, kun se on siellä käymässä, tai keskittyy niihin olennaisempiin tehtäviin. Mutta en mä oikein usko, että se on mihinkään katoamassa se hoitajan tarve ja työ. Kyllä sitä fyysistä avustamista joka tapauksessa tarvitaan. Paljon muutakin kuin ne lääkkeet.

MG: Sitähän on paljon tutkittu, että ihmiskosketus on tosi tärkeä hyvinvoinnin kannalta. Sitä ei varmaan pysty teknologialla kuitenkaan paikkaamaan. Miten hoitajien näkökulmasta, miten ootte kokeneet, että kuinka vastaanottavaisia ollaan tälle teknologialle? Mites Henrik, sä käyt esimerkiksi markkinoimassa näitä mahdollisuuksia, ollaanko vastaanottavaisia? [0:09:52]

HH: Ollaan, joo. Kyllä me ruvetaan pikkuhiljaa olemaan siinä ajassa. Asiat oli hyvin eri kolme neljä vuotta sitten, kun nimenomaan vielä kysyttiin, että onko tämä Valtionrautatiet, mistä tässä puhutaan. Eli ollaan hyvin pitkälle siitä tultu. Ja nyt kun alkaa olemaan niin sanottu hypeaihe, kyllä sitä oikein mielellään vastaanotetaan. Ja oikeastaan se onkin mielenkiintoinen aina reaktio, mitä tapahtuu. Esimerkiksi vaikka mekin keskustellaan vaikka tunnin ajan, ja siinä avataan vähän sitä maailmaa, ja etenkin kun saadaan ne VR-lasit päähän, sen jälkeen alkaa semmoinen tosi kiivas aivotyöskentely alkaa sen jälkeen, että mihin kaikkeen (–) [0:10:31] sopimaan. Yleensä mä sanonkin siinä vaiheessa, varoittelen, että tänään saattaa olla haastava saada unta, koska niitä ideoita vaan tulee lisääkin, koska se tavallaan avaa semmoisen ison luukun siellä tajunnassa, että mihin kaikkeen se sopii.

RT: Mitä meillä on ajatuksena ollut nyt, ja varmaan kevään mittaan jos saadaan rahoitus toteutuun, sen fyysisen ympäristön ja mahdollisesti elävän taiteen yhdistäminen siihen virtuaalitodellisuuteen ja myös se yhteisöllisyyden tuominen siihen virtuaalitodellisuuteen. Jos on huone, jossa on heijastettu vaikka Pariisin kadut, ja sinne saadaan joku katusoittajaksi paikalle, voidaan luoda ihan toisenlaisia elämyksiä mitä me voitais tuoda vaan siihen tyhjään tilaan. Laitteiden avulla me voidaan tuoda se sinne palvelutaloon tai kotiin tai missä se ihminen itse on. Eli ei tarvitse olla enää mahdollisuutta mennä sinne Pariisiin tai muualle saadakseen ne samat elämykset. Että elämä ei pysähtyisi siihen, että ikäännytään.

MG: Jos pelkää kovasti lentokonetta, pääsee silti matkustamaan ja näkemään maailmaa, kokemaan.

HH: Tämä on vihreä valinta.

MG: Kyllä.

RT: Niin.

MG: Miten sitten kun erityisesti ikäihmisille näitä suunnitellaan, mitä tulee ottaa huomioon, Henrik?

HH: Ainakin semmoinen, tämä on todella aistit mukaansa tempaava. VR:ssä paljon puhutaankin sisällöissä, että siinä on eritasoisia sisältöjä. Yleensä jaetaan kolmeen eri luokkaan ihan vaan intensiteetin perusteella. Jotkut saattaa olla rauhallisempia, esimerkiksi tänään koettiin rauhallista mökkimaisemaa. Se on tietenkin se ykköstaso. Seuraava saattaa olla silleen, että ollaan ehkä vähän liikkeessä, ja saattaa enemmän asioita tapahtuu ympärillä. Ja kolmonen saattaa olla tasoa vuoristorata, eli siinä saatetaan mennä oikeasti kovaa ja haipakka, mikä taas antaa todella paljon, mutta se myös saattaa olla kokemuksellisesti niin raskas, että se täytyykin ottaa huomioon. Sen takia VR-tuottajilla on todella iso vastuu siinä tuotannossa, koska niin kuin puhuttiin, että se on todella vaikuttavaa mediaa, se menee oikeasti tajuntaan syvälle, joka tarkoittaa, että sun pitää olla todella vastuullinen tehdessäsi sitä videoo tai tehdessäsi sitä VR-kokemusta, koska sä voit jopa pelästyttää ihmisen pahemman kerran, jos se on heikosti tehty. Eli sen takia mun mielestä ei pitäisikään antaa tavallaan amatöörituottajille sinänsä, no, pitää ainakin ottaa vahvasti huomioon kaikki kokemukselliset tekijät.

RT: Mitä meillä tosiaan ajatuksena, minkä takia ei lähdetty hommaamaan VR-laseja vaan tämmöistä provisiolaitetta oli se, että voidaan yhdessä mennä. Kun on kyse muistisairauksista, osalla on tosi pitkälle edennyt muistisairaus, lasien päähän laitto voi olla tosi pelottava kokemus, ja tarkoituksena ei kuitenkaan ole pelästyttää sitä vaan antaa mahdollisuus tällaiseen elämykseen. Ja sitten taas kuitenkin voi osallistua vielä pitkälle, vaikka olisi pitkälle edennyt muistisairaus, siihen. Ja sitten se, että voidaan, mä itse olen tämmöisessä hankkeessa, missä hyvinvointikutsuja järjestetään ikäihmisten kesken, on alle kymmenen hengen porukka, keskustellaan eri teemoista, niin onhan se nyt eri, että jos meillä on luontokutsut ja keskustellaan omista luontokokemuksista, jos me voidaan heijastaa siihen ympärille vaikka joku metsämaisema tai savanni tai mikä tahansa. Kyllähän se erilaista kokemuksellisuutta tuottaa siihen. Mutta asiakkaana ikäihmiset just se, että tuodaan turvallisesti ja ei pelästytetä. Ne on varmaan aika tärkeitä juttuja.

HH: Joo. Mä muuten sen itse asiassa toisin vielä tähän muistisairaiden ja muutenkin vähänkin syrjäytymisuhan alla olevien ihmisten VR-hyötyihin on siinä, että VR pitää kokemuksena paljon empatiaa sisällään, koska sä etenkin jos oot VR-tilassa jonkun toisen henkilön kanssa, oli se sitten keinotekoisesti luotuna mutta kuitenkin, että siinä on puheyhteys, siinä on ihan hirveä empatiataso siinä, että jos vaikka ollaan esimerkiksi siinä laiturinnokalla, niin esimerkiksi sen takia meilläkin on internetpuheluominaisuus nykyään, että sä voit käytännössä olla siinä samassa laituripaikassa yhden tai vaikka kymmenenkin ihmisten kanssa siinä samassa rauhoittavassa ympäristössä ja käydä keskustelua siinä, mutta kaikki vaan kokee olevansa siinä laiturin kärjessä tai missä ikinä onkaan se 360-sisältö taltioitu. Elikkä periaatteessa tämmöisiä keskusteluhetkiä pystyy toteuttamaan missä vaan, mihin 360-kamera viedään. [0:15:27]

RT: Mutta se, mitä ehkä tässä asiakasryhmässä ajattelee, että on tärkeetä saada mukavia, mielekkäitä kokemuksia. Itse kohtaan paljon kyllä sitä, että tekniikkaa itsessään pidetään pelottavana ja kauheana ja jotenkin kammoksuttavana ja se liitetään nuoriin, niin se vähän rikkoo tätä sukupolvien välistä rajaa, niin tulee miellyttäviä tekniikkaan liittyen, että ei aina sitä verkkopankin maksua ja Kelan asioiden hoitoa. Se ei ole ehkä sitä kaikkein kivointa. Että heillekin elämyksellistä tekniikan käyttöä, että tätäkin voidaan tehdä.

HH: Aivan.

MG: Ja varmaan mediassakin tosi paljon nousee esille just niitä pelottavia, että ollaan murtauduttu jonkun verkkopankkiin tai jotain tällaista, niin että on sitten muutakin olemassa.

HH: Aivan.

MG: VR-ympäristö toimii hyvänä virikkeenä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että vanhuksia pitäisi myös saada oikeasti liikkeelle ja liikkumaan. Voiko näillä VR-sovelluksia innostaa esimerkiksi just lähtemään sieltä kotoa oikeasti liikkeelle, jos se ulkomaailma alkaakin pelottaa?

HH: Joo, ehdottomasti kokisin sen, ja sitä reaktiota on paljon tullutkin, että tuonne mä haluan mennä tai vastaavaa. Se inspiroi niin paljon, että senhän takia esimerkiksi vaikka joskus matkakuvia ja nykyään matkavideoita, miksi ne on niin suosittuja on sen takia, koska ne inspiroi kohteesta. Ja taas kun VR ottaa siitä taas askeleen vielä eteenpäin, ehdottomasti näkisin tämän. Ja etenkin kun pystyy tutustumaan paikkoihin, mihin on menossa, niin sitten kun menee paikan päälle, kokee, että tämä on tuttu paikka jo.

RT: Kyllä voisin kuvitella kanssa, että just että luontoon on vaativa mennä monesti, jos on kunto heikentynyt, mutta sitten jos näkee, että hei, tämä onkin näin elämyksellistä, että kyllä mä oikeasti haluankin tänne. Ja toisaalta voidaanhan siihen, esimerkiksi tähän (provisio)(-) [0:17:17] ympäristöön voidaan liikettä, että sä kuvittelet käveleväsi siellä jossain eri maisemassa. Sekin voi innostaa liikkumiseen.

MG: VR-lasien kokeilu on jännittävää ikäihmisille, mutta se oli sitä myös meidän toimittajalle Arttu Kuivaselle, joka kokeili 360Mediatalon kehittämiä ympäristöjä. Seuraavassa me kuunnellaan vähän Artun fiiliksiä. Henrik, missä Arttu kävi?

HH: Ensin Arttu kävi Hirvensalossa laiturinnokassa ihastelemassa auringonnousua. Sen jälkeen käytiin Kuhmon järvi- ja suomaisemissa vähän lentelemässä. Me oltiin droneen kiinnitetty 360-kamera ja vietiin se taivaalle ja tehtiin siitä kokemuksellinen pätkä. Lopuksi vielä Busterin kyytiin, tehtiin muutama vuosi Buster Phantom -nimisestä veneestä tehtiin VR-kokemus Venemessuille. Se on hyvin kokemuksellinen. Siihen hän pääsi myös kyytiin.

Miehen ääni: [futuristisia ääniä] Virtu-podcast.

AK: Yllättävän kevyet nämä lasit ylipäätänsä. Mä en ole ikinä aiemmin tämmöisiä laittanut päähän. Täällä ollaan laiturinnokassa tällä hetkellä. [linnun laulua] Pitää olla varovainen, ettei putoa tuonne veteen. Linnut laulaa. Ja sitten tuolla on, kun vähän kääntyy tässä, tuolla näkyy tuommoinen iso jahti auringonlaskussa tai -nousussa, kumpi mahtaa olla kyseessä. Ei näe sitä, onko siellä samppanjaa tällä hetkellä jahdin kannella joku juomassa, mutta.. Aika jännä. Täällä kaislat kukkii rannassa, ja siellä on ilmeisesti mökkisauna lämpimänä heti tälleen aamusta, kesäaamusta. Tämä on kiva tälleen, pihalla kun sataa räntää ja asteet nollassa, palata vähän kesäisempiin maisemiin Turun saaristossa. Ei tämä nyt oikeastaan vaadi mitään muuta, tämmöinen auringonnousu ja laituri, kuin bisset tuohon laiturille ja hyvä musiikki soimaan.

Miehen ääni: [futuristisia ääniä] Virtu-podcast.

MG: Miten avoimia ikäihmiset on ylipäätään uusille kokemuksille?

RT: Riippuu luonteesta tosi paljon. Kyllä ikäihmiset, niin kuin muutkin, se ihan vaihtelee luonteesta. Osa on heti, kun tulee jotain uutta, että jee, tosi kiva päästä kokeilemaan, ja osa on sillain, että ei mua kiinnosta, että en halua, ei ikinä. Mutta kyllä se näkyy se kaikki luonteiden kirjo, mitä näkyy kaikessa muussakin ikäryhmässä, eli ei voi sanoa mitään yhtä tiettyä tapaa. Toki heillä on vähemmän kokemuksia tekniika- tai näistä, mutta uusia kokemuksia varmasti heillä on [nauraa] ennenkin ollut. En mä osaa sanoa mitään tiettyä. [0:20:22]

MG: Voiko ikäihmisiä viedä historiassa heille tärkeisiin paikkoihin VR-teknologian avulla?

HH: Voi. Oikeastaan. VR mielletään ehkä liian uutena, ihan uudentyyppisenä, sehän käytännössä on videon ja valokuvan jatkumo, elikkä kaikki mitä pystytään luomaan vaikka video, vaikka animoimaan joku historiallinen ympäristö, se voidaan animoida ihan yhtä lailla videoksi VR:ää varten. Siinä mielessä vaan poikkeaa, että jos ois jotain historiallisia valokuvia, valitettavasti niistä ei pysty tekemään immersiivisiä 360-kuvia, koska kumminkin tavallinen valokuva on kooltaan niin paljon pienempi ja ei kata lähellekään sitä 360×180 aspektia tai sitä ratiota, mitä se vaatii siinä, että saadaan se pallo ihmisen ympärille luotua. Mutta on, hetkinen, kukas sen tekikään Helsingissä teki sodan ajan Helsingin VR-kokemuksen, että siinä käytännössä animoitiin sodan ajan tilanne, kun alkaa tapahtumaan kaduilla sodan aikaan. Sitä kautta pystyttiin tekeen tämmöinen historiallinen kokemus. Mutta ihan oikein hyvin pystyy kyllä tekemään.

MG: Eli vaikka muistojen Karjala voitaisiin tuoda takaisin nyt sitten tämmöisellä animaatiolla.

HH: Kyllä. Just näin.

MG: Minkälainen merkitys vanhoilla paikoilla ylipäätään on ikäihmisen hyvinvointiin?

RT: Meillä oli virtuaalitapahtuma viime viikolla, ja yksi tämmöinen, joka täyttää sata vuotta ensi viikolla, sai virtuaalilasit päähänsä ja näki saaristomaiseman, vettä siellä ympäriinsä. Hän alkoi niin selittään, että hän on kymmeniä vuosia sitten ollut veneilemässä monena kesänä miehensä kanssa ja nukkunut veneessä. Heillä oli mökki ja muuta. Ja hän vaan sanoi, että miten voi olla, että kun se tuntuu ihan niin kuin se ois eilispäivä sen jälkeen, kun hän oli ne lasit päähänsä laittanut ja otti pois, että sai sen tunnekokemuksen siihen hetkeen. Semmoisia asioita, jotka on kokonaan unohtunut, ja niitä ei muistelemalla tai pelkästään valokuvista saa synnytettyä sitä tunnetta, siihen hetkeen palaamista. Ehkä enemmän, että ei vaan, että muistaa, että no, oltiin me siellä veneilemässä, niin kuin asiana, vaan se, että se hetki, kun on siinä veneessä, se palaa mieleen, niin kuin arvokasta se on ikäihmisille, kun ei enää pääse tekemään ja olemaan samalla tavalla, niin muistaa niitä, että mitä kaikkea on tehnyt.

MG: Se varmaan tuo myös meille nuoremmille arvokasta tietoa menneestä ja historiasta, että voi kuunnella niitä tarinoita, tärkeetä.

HH: Aivan.

MG: Väestöennusteiden mukaan yli 65-vuotiaiden osuus Suomessa kasvaa 25,6 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, eli ikäihmiset on iso kohderyhmä myös VR-teknologian suhteen. Minkälaisena Henrik te näette bisneksen kannalta tämän tilanteen 360Mediatalossa?

HH: Hmm. Mites tuohon, tietenkin.. koulutukseen sinänsä ollaan, se on meillä tällä hetkellä fokus. Eli sinänsä, mutta me halutaan mahdollistaa kanssa, ei pelkästään kouluttautuminen niin sanotusti perinteisessä muodossa vaan ihan uusien taitojen opetteleminen, etenkin kun VR:ssä pystytään tuomaan myös kädet mukaan siihen, pystytään jopa opettelemaan ihan konkreettisia asioita, ihan vaikka kutomista pystytään opettelemaan siellä. Niin mä näkisin, että etenkin kun ihminen haluaa enemmän ja enemmän oppia ja masteroida ja parantaa periaatteessa itseään, jos näin puhutaan taidollisesti, niin VR tuo sen mahdollisuuden, että ihminen pystyy missä vain opettelemaan mitä vain. Elikkä käytännössä sen näkisin, en rajaisi pelkästään mihinkään tiettyyn ikäryhmään, vaan se on ehkä yleisesti, mutta näkisin, että eläkeikään siirtyessä voi tulla semmoinen vähän nälkä, että haluaa oppia jotain uutta, ja mä voisin nähdä, että VR toimii ultimaattisena opettelutyökaluna.

MG: Siinähän helposti tulee sitten, kun työelämä päättyy ja siirtyy sinne eläke-, niin siinä tulee se seuraava gappi sen nuoruuden jälkeen, että maailma, elämä muuttuukin aika paljon.

HH: Aivan.

MG: Jos ihan maalailette nyt tulevaisuutta, minkälaista VR-teknologiaa näette tulevaisuudessa? Missä haluaisitte itse sitä hyödyntää? [0:25:05]

HH: VR-piilolinssit. Elikkä me ei edes tiedetäkään, ketä on virtuaalitodellisuudessa ja ketä on tässä todellisuudessa. Seinät tulevat olemaan tyhjiä näytöistä, tauluista, sillä kaikki on heijastettu meidän piilolinsseihin AR-teknologian avulla. Meillä ei ole enää kännyköitä, koska meille tulee puhelu, me nähdään meidän silmänäkymässä, me klikataan ilmaa, vihreetä nappia, ja me puhutaan itseksemme ääneen. Mitäs muuta? Navigaattorit, no, meillä nyt luonnollisesti, meidän ei tarvitse tietää mitään koska meidän XR-teknologia kertoo sen meille, koska se näyttää, kun me kävellään johonkin, ei meidän tarvitse edes katsoa tienviittoja, koska AR näyttää meille, mihin meidän kuuluu kävellä. Eli se on, sitä ainakin VR/AR-teknologiaa tulee arkeen tuomaan.

MG: Onko yhtä hurjia suunnitelmia?

RT: [naurua] Ei. Ehkä enemmän sitä, että löydetään keinoja, miten hyödyntää sitä monipuolisesti ikäihmisten yhteen tuomiseen ja ryhmätoiminnassa ja muuta. Ehkä enemmän näkee sen semmoisena mahdollisena työkaluna jo nämä nykyiset tekniikat, että se, miten käytetään nykyistä tekniikkaa, se muuttuisi ja monipuolistuisi ennemmin kuin se, että tekniikka tarvisi kauheasti kehittyä nyt tällä hetkellä eteenpäin ainakaan, jos ajattelee meidän kohderyhmää, ei ehkä ole akuutti tarve.

MG: Hei, kiitos todella paljon, että pääsitte vieraaksi.

HH: Kiitos kutsusta.

Miehen ääni: [futuristista musiikkia] Kuuntelit Virtu-podcastia. Virtu-podcastin tuottaa Virtuaalinen elämyslääke -hanke. Hanketta rahoittaa Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Tampereen ammattikorkeakoulun koordinoimassa hankkeessa osatoteuttajina ovat Metropolian, Turun ja Oulun ammattikorkeakoulut. [futuristista musiikkia]